Onko luokan 2 titaanin korroosionkestävyys parempi kuin luokan 1?
1. Kemiallisen koostumuksen säätiö
2. Korroosionkestävyyden vertailu
a. Yleinen korroosionkestävyys
Molemmat lajikkeet kestävät erinomaisesti neutraaleja/heikosti happamia/emäksisiä liuoksia (esim. makea vesi, merivesi, orgaaniset hapot, kuten etikkahappo). Luokan 2 paksumpi ja vakaampi passiivinen kalvo tarjoaa kuitenkin paremman pitkäaikaissuojan tasaista korroosiota vastaan, erityisesti ympäristöissä, joissa on kohtalaisia hapettavia aineita (esim. laimeat kloridit, alhainen-rikkihappo).
Korroosionopeustiedot (ASTM G31, suolavesiimmersiotesti):
Luokka 1: ~0,002 mm/vuosi
Luokka 2: ~0,001 mm/vuosi
Luokan 2 alempi korroosionopeus osoittaa ylivertaista-pitkäaikaista kestävyyttä.
b. Piste- ja rakokorroosionkestävyys
Pistekorroosiota (yleistä kloridipitoisissa ympäristöissä, kuten merivedessä tai suolavedessä) kestävät molemmat lajikkeet, mutta luokan 2 korkeampi happipitoisuus parantaa passiivikalvon kestävyyttä paikallista hajoamista vastaan. Senpistepotentiaali (Eₚ)on ~200 mV korkeampi kuin Grade 1 (mitattuna potentiodynaamisilla polarisaatiotesteillä ASTM G5:n mukaan), mikä tarkoittaa, että se vaatii hapettavamman ympäristön pistekorjauksen aloittamiseksi.
Rakokorroosio (riski tiukoissa rakoissa tai pulttiliitoksissa) on samoin paremmin hallittavissa luokassa 2, koska sen passiivinen kalvo on vähemmän alttiina hajoamiselle rakoympäristöissä, joissa elektrolyytit ovat pysähtyneet.
c. Stress Corrosion Cracking (SCC) -kestävyys
Molemmat lajikkeet kestävät erittäin hyvin SCC:tä useimmissa ympäristöissä, mukaan lukien kloridi-, rikkivety- ja emäksiset liuokset. Kuitenkin Grade 2:n hieman korkeampi lujuus (myötölujuus: 275 MPa vs. Grade 1:n 170 MPa) tarjoaa hieman paremman kestävyyden SCC:lle mekaanisessa rasituksessa, koska materiaali on vähemmän herkkä plastisille muodonmuutoksille, jotka voivat vaarantaa passiivikalvon.
d. Rajoitukset (jos ero on merkityksetön)
Erittäin pelkistävissä ympäristöissä (esim. väkevä kloorivetyhappo, fluorivetyhappo) tai voimakkaasti hapettavassa ympäristössä (esim. väkevä typpihappo > 60 %), molemmat lajikkeet syöpyvät, ja happipitoisuuden erolla on vain vähän vaikutusta -titaaniseoksia (esim. Grade 5 Ti-6Al-4V) tai erikoismateriaaleja (esim. tantaalia) tarvitaan.
Ultra-puhtaissa ympäristöissä (esim. deionisoitu vesi, erittäin -puhtaat kemikaalit) luokkien 1 ja 2 korroosionkestävyys on lähes identtinen, koska kontaminanttien puute minimoi passiivisen kalvon hajoamisen.
3. Käytännön vaikutukset sovelluksiin
Laivakomponentit (rungon kiinnikkeet, lämmönvaihtimet, merivesiputket)
Kemialliset laitteet (reaktorit, venttiilit, syövyttäviä nesteitä käsittelevät liittimet)
Lääketieteelliset laitteet (implantit, kirurgiset instrumentit,{0}}joissa biologinen yhteensopivuus ja korroosionkestävyys ovat tärkeitä)
Ilmailukomponentit (hydraulijärjestelmät, polttoaineletkut)
Ultra{0}}ohuet levyt tai kalvot (sen suuremman taipuisuuden vuoksi)
Alhaiset{0}}rasitussovellukset lievissä ympäristöissä (esim. ruoanjalostuslaitteet, makean veden putkistot)
Sovellukset, jotka vaativat maksimaalista muovattavuutta (esim. syväveto, monimutkaiset valmistukset)
4. Standardien viite
ASTM B265 (titaanin ja titaaniseoslevyn, -nauhan ja -levyn standardispesifikaatio): huomauttaa nimenomaisesti, että luokka 2 tarjoaa "parannetun korroosionkestävyyden luokkaan 1 verrattuna kohtalaisen aggressiivisissa ympäristöissä".
ISO 5832-2 (titaani ja titaaniseokset-taotut tuotteet): Luokittaa luokan 2 "yleiskäyttöön, jolla on parempi korroosionkestävyys ja lujuus luokkaan 1 verrattuna".
